Ved\u00e4n tutkimustiimi\u00e4 Teknologian Tutkimuskeskus VTT:ll\u00e4, sovelletun kryptografian alalla. Ikuisuusprojektinani on ollut v\u00e4it\u00f6skirja, joka valmistunee aikanaan – niin ainakin toivon. Ymm\u00e4rr\u00e4n hyvin sen tuskan, joka monella graduntekij\u00e4ll\u00e4 yliopistossa on: riman kuvittelee ehk\u00e4 olevan korkeammalla kuin se tosiasiassa on.<\/p>\n\n\n\n
Matemaattiset aineet sujuivat jo koulussa hyvin, joten Otaniemest\u00e4 – Teknillisen fysiikan puolelta – l\u00e4hdin teekkarilakkia hakemaan. Sielt\u00e4 se tulikin, my\u00f6s opinn\u00e4yte. Informaatiotekniikkaa. Sit\u00e4 tosin sopii ihmetell\u00e4 kun katsoo n\u00e4iden kotisivujen alkeellisuutta. Sivuaine vaihtui kesken opintojen l\u00e4\u00e4ketieteellisest\u00e4 fysiikasta Tuotantotalouden (”TuTa”) alaiseen Ty\u00f6psykologia<\/strong>an, jonne sitten j\u00e4in muutamaksi vuodeksi t\u00f6ihinkin diplomity\u00f6n j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n Tuo Ty\u00f6psykologian jakso oli ajankohtana mielenkiintoinen: 80-luvun lopun hullut vuodet ja 90-luvun alun taloudellinen romahdus n\u00e4kyiv\u00e4t ja kuuluivat tutalaisten professorien kahvip\u00f6yt\u00e4jupinoissa. Ilmeisesti kaikkea ei valtakunnassa hoidettu heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n oikein. Samaan kahvip\u00f6yt\u00e4\u00e4n mahtui joukko hyvinkin vasemmistolaisesti ajattelevaa v\u00e4ke\u00e4, joita luonnehtisin jopa \u00e4lykk\u00e4iksi marxistiksi. (Se maailmakuva murtui alkaen Berliinin muurista, p\u00e4\u00e4ttyen Neuvostoliiton hajoamiseen – kovasti ihailtuja olivat n\u00e4m\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4t.) Kuitenkin se viisaus joka heill\u00e4 oli, liittyi ty\u00f6ntekj\u00f6ist\u00e4 huolehtimiseen: Kuinka ty\u00f6skentelyn tehostaminen l\u00e4htee lattiatason osaamisesta. H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n hyvin ammattiyhdistykset olivat projekteissa mukana yhdess\u00e4 johdon kanssa, kun ei vastakkainasettelua keinotekoisesti luotu. Yhteisten tavoitteiden l\u00f6yt\u00e4minen on keskeist\u00e4, jos mielit\u00e4\u00e4n paikallisesti saada mit\u00e4\u00e4n sovituksi.<\/p>\n\n\n\n Noissa ympyr\u00f6iss\u00e4 oli muuten yksi tuleva kansanedustajakin, Jyrki Kasvi, joka sittemmin menetti poliittisen kotinsa Nuorsuomalaisten hajottua ja liittyi my\u00f6hemmin Vihreisiin. Sinivalkoista vihreytt\u00e4 siis. (Ik\u00e4v\u00e4 tragedia h\u00e4nelle tuli, eik\u00e4 en\u00e4\u00e4 puoluepolittinen asia ollenkaan.)<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen yrityskin tuli perustettua noihin aikoihin, kolme yst\u00e4v\u00e4n kanssa. Pienimuotoista maahantuontia, ohjelmointikeikkoja, ja toimitusjohtajalla oli pidempi asiakasprojektikin. Nykyisin firma on yh\u00e4 olemassa, joskin nelj\u00e4n omistajansa p\u00f6yt\u00e4laatikossa. 90-luvulle tultaessa kaksi yst\u00e4v\u00e4\u00e4ni seurakuntanuoriajoilta kyseli neuvoja yrityksen perustamiseen, ja ensimm\u00e4inen neuvoni oli, ettei osakkeiden jakoa pid\u00e4 tehd\u00e4 50-50. Noh, siin\u00e4 sitten perustivat yrityksen 7 osakkella kumpikin, ja yhden lunastin itse. Siin\u00e4 tuli perustetuksi firma numero 2 – toimii nykyisin perheyrityksen\u00e4 Veikkoinkorvessa.<\/p>\n\n\n\n 1990-luvun talouden myllerryksest\u00e4 selvisin p\u00e4\u00e4sem\u00e4ll\u00e4 vanhaan kes\u00e4ty\u00f6paikkaani Maikkari<\/strong>lle 1991, kehitysinsin\u00f6\u00f6rin hommiin. Siihen aikaan televisiossa oli viel\u00e4 ripaus glamouria, juontajineen ruutu\u00e4\u00e4nineen p\u00e4ivineen. L\u00e4hetyksetkin hoidettin k\u00e4sipelill\u00e4, l\u00e4hetyksenvalvojan viimestelles\u00e4 ruutuilmeen. Nyky\u00e4\u00e4nh\u00e4n televisiokanavat puskevat sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 automaation kliinisell\u00e4 tarkkuudella. Maikkarilla – muuten – tuli uudelleen sovellettua ty\u00f6psykologian oppeja, kun mainosnauhojen k\u00e4sittelyst\u00e4 alkoi muodostua puuduttava rutiini. Sit\u00e4 ei oikeastaan kukaan halunnut tehd\u00e4. Ty\u00f6 ja tekniikka piti muotoilla yhteen siten, ett\u00e4 pakkotahtisuudesta p\u00e4\u00e4stiin eroon.<\/p>\n\n\n\n Maikkarin ajoista t\u00e4ytyy kertoa pari opettavaista tarinaa. Meill\u00e4h\u00e4n oli tilat ja studiot Ilmalantorilla, ”P\u00f6ll\u00f6laaksossa”, ja naapurissa kohosi uljas YLE. Kun menin Maikkarille, siell\u00e4 juuri aloitettiin rakentamaan omaa itsen\u00e4ist\u00e4 televisiokanavaa, korvaamaan puolittain YLE:n omistama Kolmoskanava. Lis\u00e4ksi Suomessa olivat vain YLE:n TV1 ja TV2. Kymment\u00e4 vuotta ei ollut viel\u00e4 kulunut, kun Suomessa oltiin keskusteltu, tarvitaanko YLE:n uutisten (jotka pakkosy\u00f6tettiin poliittisessa ohjauksessa samaan aikaan molemmilta kanavilta) lis\u00e4ksi MTV:n uutisia. Maikkarin uutisethan aloittivat – kuten kaikki muutin MTV:n ohjelmisto – YLE:n TV-kanavilla, joista myytiin kallista l\u00e4hetysaikaa kaupalliselle toiminnalle.<\/p>\n\n\n\n Oli sanomattakin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kilpailu katsojista oli kova. Uutiset olivat MTV:n lippulaiva, jonka katsojaosuuksia seurattiin tarkasti. Ja kyll\u00e4h\u00e4n se niin oli, ett\u00e4 pian MTV3 oli suositumpi kanava suositumpine uutisineen kuin isolla koneistolla tuotetut YLE:n kanavat. Tekniikan puolella taasen oltiin kuin yht\u00e4 perhett\u00e4. Paitsi ett\u00e4 YLE:ll\u00e4 oli kuuleman mukaan 500 insin\u00f6\u00f6ri\u00e4, meill\u00e4 5. (No, kyll\u00e4 yksi maikkarilainen sataa ylel\u00e4ist\u00e4 vastaa…?) Tuotanto oli my\u00f6s keskustellut yhteisty\u00f6st\u00e4, ja p\u00f6yd\u00e4lle oli tuotu kuljetuspalveluiden yhdist\u00e4minen. Maikkarilla oli kaksi ammattimaista autonkuljettajaa kokop\u00e4iv\u00e4toimisesti – n\u00e4in muistan – ja yksi puolip\u00e4iv\u00e4inen. YLE tarjosi resurssejaan k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi: heill\u00e4 oli 126. <\/p>\n\n\n\n Syyksi kerrottiin, ettei YLE:n ty\u00f6ntekij\u00f6iden ty\u00f6sopimuksiin kuulunut ”autolla ajaminen”, joten aina piti olla kuski. Yleisradio oltiin perustettu vuonna 1926, jolloin ajokortti ei ollut tavallinen, ja ilmeisesti ty\u00f6sopimukset olivat periytyneet samankaltaisina – isompi muutos ty\u00f6ehtoihin kun nostaa aina \u00e4l\u00e4m\u00f6l\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n Opetus: Kaikille on mukavinta – jos rahaa saa – s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 toiminta samanlaisena, jopa vuosikymmenest\u00e4 toiseen. Maikkari tuli toimeen 2\u00bd autonkuljettajalla, ja henkil\u00f6kunnallekin oli mukavaa tarttua silloin t\u00e4ll\u00f6in auton rattiin. Eik\u00e4 YLE:n toiminta juurikaan hy\u00f6tynyt noista 126 ammattikuljettajasta. (Hiukan samaa n\u00e4kee julkisissakin t\u00f6iss\u00e4, joissa kolmen hengen porukka ajaa tyhjent\u00e4m\u00e4ss\u00e4 koirankakkaroskiksia – voi toki olla ett\u00e4 havaintoni on vain yksitt\u00e4istapaus ja tuolla porukalla oli jokin muukin tavoite.)<\/p>\n\n\n\n Akateeminen ura kesken j\u00e4\u00e4neine v\u00e4it\u00f6skirjoineen pohditutti sen verran, ett\u00e4 siirryin 1999 VTT<\/strong>:n palvelukseen, jossa nykyisinkin olen – aluksi mediateknologioiden tutkimukseen, sitten ”big data”-porukoihin ja nyttemmin tietoturvapuolelle, jossa ympyr\u00e4 alkaa sulkeutua: fysiikan opinnoista on jotain etua, kun kvantit hiipiv\u00e4t laskentaan ja tiedonsiirtoon. <\/p>\n\n\n\n VTT-jakson keskeytti muutamaksi vuodeksi spin-off -yritys (perustettu firma numero 3), jossa isosti yritettiin tuoda markkinoille uudenlaista tiedonsuojausmenetelm\u00e4\u00e4. Sill\u00e4 oli hyv\u00e4 idea, ja ehk\u00e4 juuri nyt aika olisi voinut olla kypsempi sille, mutta mink\u00e4s voit. Nelj\u00e4s firma tuli autettua alkuun viime syksyn\u00e4, kun tehtiin t\u00f6iss\u00e4 koronavilkun kaltainen avaimenper\u00e4 – siis ik\u00e4\u00e4nkuin koronavilkku ilman k\u00e4nnykk\u00e4\u00e4 – ja siit\u00e4 sitten muutama isompi taho ja pari pienemp\u00e4\u00e4 yrityst\u00e4 lunastivat osakkeita. T\u00e4m\u00e4n firman ruotsalaiseen toimitusjohtaan tutustuin jokunen vuosi sitten Palo Altossa, jossa pohjoismaisille ideanikkareille yritettiin opettaa ison maailman start-up -henke\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Palo Altossa (vieh\u00e4tt\u00e4v\u00e4 matala pikkukaupunki Stanfordin yliopiston kupeessa, piilaakson ytimess\u00e4) tuli muuten n\u00e4hdyksi sellaisikin ihmeit\u00e4 kuin Googlen itsest\u00e4\u00e4n ajavia autoja. Ne olivat pieni\u00e4 pallukoita, joita p\u00f6rr\u00e4si kaduilla yhten\u00e4\u00e4n, ja jos takapenkkil\u00e4isten ilmeist\u00e4 jotain saattoi p\u00e4\u00e4tell\u00e4, niin hauskaa oli matkanteko! Itsekseen ajavat autot tulevat jonain vuonna, siit\u00e4 olen varma, eik\u00e4 se aika v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole kovin kaukana. Ehk\u00e4 kymmenen-viistoista vuotta? Jos ajatellaan Vihdinkin kuntarakennetta ja sen muutoksia, niin kyseess\u00e4 on lyhyt aika, kaavoituksen kannalta l\u00e4hes silm\u00e4nr\u00e4p\u00e4ys. Liikenteess\u00e4 tapahtuu v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 murros, joka auttaa syrj\u00e4seutuja merkitt\u00e4v\u00e4sti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Ved\u00e4n tutkimustiimi\u00e4 Teknologian Tutkimuskeskus VTT:ll\u00e4, sovelletun kryptografian alalla. Ikuisuusprojektinani on ollut v\u00e4it\u00f6skirja, joka valmistunee aikanaan – niin ainakin toivon. Ymm\u00e4rr\u00e4n hyvin sen tuskan, joka monella graduntekij\u00e4ll\u00e4 yliopistossa on: riman kuvittelee<\/p>\n