Varhaisesta lapsuudesta, Espoosta ja Vihdistä

Jos lyhyesti kerron itsestäni, niin olen vihtiläinen paluumuuttaja, DI ja tutkimustiimin vetäjä, asunut kirkonkylällä vuodesta 2005. Alla tarinaani vähän pidemmälti:

Synnyin Espoossa maaliskuussa 1964. Tai tarkemmin ottaen Naistenklinikalla, mutta ”Espoo” lukee virallisissa kirjoissa. Vanhempani olivat muutamaa vuotta aiemmin muuttaneet upouuteen asuntoon Tapiolaan, Oravannahkatorin lähelle. Weilin&Göösin kirjapaino (nykyinen Espoon modernin taiteen museo EMMA) sijaitsi aivan taloyhtiömme takana, ja mäkeä ylös kavuten pääsi ihailemaan arkkitehti Revellin suunnittelemia taskumattitaloja ihan vierestä. Nehän ovat vieläkin Tapiolan symboli.

Taloyhtiössä asui nuoria perheitä, niinpä lapsiakin oli piha pullollaan. Taloyhtiön asukkaat olivat mitä erilaisimpia, poliisista oopperalaulajaan, Yleisradion mastoasentajasta (toki jännä työ, ainakin meistä pojista) johtajaan, rakennusmestarista eläkeläisiin. Ja asunnot myös: yksiöstä aina hienoihin neljän huoneen lukaaleihin. Se oli Tapiolan tyyli silloin. Vieressä oli rivitaloja monella puolen, ja naapurikerrostaloyhtiötä kutsuttiin Wärtsilän taloksi – lieneekö siellä asunut Wärtsilän työntekijöitä, mene ja tiedä. Meille lapsille se oli ihan sama, mikä kunkin vanhempien ammatti oli, toistemme luona vuoron perään leikittiin, ja kaipa vanhemmatkin tulivat jotenkin toimeen keskenään.

Asuntomme oli kuitenkin pieni, joten vanhempani alkoivat rakentaa omakotitaloa Nummelaan vuonna 1969. Hämärästi muistan vielä puisen kaupparakennushökkelin, joka sijaitsi nykyisen pisteellä olevan K-Supermarketin vieressä, ja josta Nummelan nimikin oli aikoinaan kai juontunut. Muutto Nummelaan tuli syksyllä 1970, ja koulun aloitin seuraavana syksynä Nummelan kansakoulussa, eli nykyisessä Nummelan koulussa. Kuuluin ensimmäiseen ikäluokkaan, jonka ei tarvinnut käydä lauantaisin koulua, ja toisaalta viimeiseen ikäluokkaan, joka kävi koulunsa keskikoulun oppimäärällä, juuri ennen peruskoulua.

Keskikouluahan Nummelassa ei tuohon aikaan ollut, joten neljän kansakouluvuoden jälkeen koulu jatkui kirkonkylällä Vihdin yhteiskoulun tiloissa. Tuota reilun viidentoista kilometrin matkaa usein pyöräilin, ja myin sitten yli jääneitä bussilippuja lukiolaisille (onneksi rikos on jo vanhentunut).

Ehdin olla vielä kaksi vuotta Nummelanharjun koulun upouusissa tiloissa, ennen siirtymistä takaisin kirkonkylälle, lukioon. Tuon Nummelanharjun koulun käyttöikähän oli lopulta lyhyt, sehän purettiin jo jokunen vuosi sitten. Jotain meni suunnittelussa ilmeisesti pieleen.

Lukioaikana olin aktiivisesti seurakuntanuorten toiminnassa, ja niiltä ajoilta on moni ystäväni edelleen. En voi sanoa olleeni kovin sosiaalinen – ehkä pinkona jotkut pitivät, vaikken mielestäni lukemiseen paljoa aikaa käyttänyt. Kuudella laudaturilla oli kuitenkin hyvä lähteä opintietä jatkamaan.