Mietteitä HSL:stä

Sosiaalisessa mediassa on pöhisty Vihdin joukkoliikenteen kehittämisestä osaksi Helsingin Seudun Liikennettä (HSL). Juttelin pari päivää sitten hyvän ystäväni Suistolan Markun (vihr.) kanssa niitä näitä, ja keskustelu sivusi myös vuoroliikennettä Nummela-Kirkonkylä HSL:n alla. Niinkuin asiat yleensä ovat, pohjimmiltaan asioista ollaan samaa mieltä, keinot tai aikataulut voivat olla eri. Yhteisten näkemysten löytäminen on hyvä pohja asioiden kehittämiselle: Kuulemma on tulossa uusia kannattavuuslaskelmia, joten lopullista kantaa on parempi olla vielä sanomatta.

Yleisesti todeten, joukkoliikenne ei ole parhammillaan silloin kun se ei vie minnekään. Ei myöskään HSL. Se on parhaimmillaan silloin kun se vie paljon ihmisiä yhdellä kertaa kerralla jonnekin isoon.

Mikä se jokin ”iso” on? Nummela? Tuskin. Tunnin junan asema? Todennäköisesti.

Asioilla on yleensä momentum, hitaus jolla ne lähtevät liikkeelle ja hitaus jolla ne pysähtyvät. Niinkuin ison pyöryliäsen kiven vierittäminen. Paikallaan olevaa asiaa on hankala laittaa liikkeelle ilman kunnon tuuppausta.

Momentum voi vaikuttaa myös päinvastoin, asiaa vastaan. Jos on kerran todettu jokin asia hankalaksi tai hyödyttömäksi, sen toteamuksen kumoaminen on kuin alamäkeen vierivän kiven pysäyttämistä.

Tunnin juna antaa joukkoliikenteen kehittämiselle tuuppauksen. Silloin – jos joskus – on aika käyttää joukkoliikenteen momentumia ja miettiä säännöllistä syöttöliikennettä Vihdin taajamilta asemalle. Eikä vain kirkonkylältä, vaan kyliltäkin. Junan aikatauluhin sovitettuna. Osana HSL:ää? Ehkäpä.

Mutta jos joukkoliikennettä luodaan ennenaikaisesti, kuviteltuun tarpeeseen, se ei saa junasta enää uutta tuuppausta. Kuntalaiset jatkaisivat autojensa käyttöä joukkoliikenteen rinnalla, näin veikkaan, kun ovat autonsa kerran jo todenneet parhaaksi.

Niinkuin olen aiemmissa blogeissani kirjoittanut, liikenteen perisynti eli saastuttavuus on poistumassa. Haja-asutusalueiden liikennöintiin on syntymässä älykkäitä ratkaisuja, joissa kuntalaisten ja tavaroiden liikkumista kimppautetaan, ja kulkuneuvotkin toimivat sähköllä. Lopulta ne ohjaavat itse itseänsä. Vanhanaikaiset dieselbussit vähine matkustajineen ajetaan tarpeettomina museoon.

Joukkoliikenteen pitää kulkea oikean kokoisella kalustolla, oikeasta paikasta oikeaan aikaan, oikeaan paikkaan ja oikealla hinnalla.

P.S. Artikkelin kuva, muuten, on Palo Altosta, keskeltä maailman suurinta teknologiakeskittymää. Vieressä ovat Menlo Park (Facebook y.m.), Mountain View (Google y.m.), jne jne. Mutta se junat, ja niiden veturit! Valtavia jyriseviä möykkääviä dieseleitä. Kengät lentää jaloista kun juna lähtee asemalta. Vaikka Kaliforniaa pidetään USA:n ympäristötietoisena osavaltiona, kaikkialle ei aate ole kiirinyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *