Ei varaa vanhuksiin?

Täyttäessäni 50 vuotta sanoin, ettei se ole tragedia, että täyttää 50. Tragediaa olisi ollut, jollei viittäkymmentä olisi täyttänyt. Sama pätee myöhempiinkin vuosiin: Jos kaikki menee hyvin, ikää kertyy ja jossain vaiheessa tarvitsemme apua ihan jokainen.

Vihti käyttää ikääntyneiden palveluihin 218 euroa per asukas (Lähde: HS 31.5.2021). Onko se paljon vai vähän?

Vähiten Suomessa käyttää ikääntyneiden palveluihin Lemland, 163 euroa per asukas.Maan keskiarvo on 818 euroa. Eli aikalailla alakantissa ollaan: kustannukset neljäsosa siitä mitä keskimäärin muualla.

Mitä 218 eurolla saadaan?

Ollaan alkuun positiivisia: kenties olemme fiksuja, ja siksi rahaa säästyy tuo kolme neljäsosaa. Kotihoito toimii mallikkaasti – omien havaintojeni ja myöskin kaiken kuulemani mukaan. Etäyhteyksiä on otettu käyttöön, jolloin ikäihmisen kanssa keskusteluun jää enemmän aikaa. Ruokapalvelu tuo annokset jokainen arkipäivä, tai ne saa kotiin asennetusta automaatista. Ikäihmisiä voidaan siis auttaa kotona asumisessaan, HYVÄ!

Mutta sitten, mitä tapahtuu, kun kotona ei enää pärjää? Nyt hyppään hetkeksi keskustelemaan aiheesta kaupunki vs maaseutu:

Ajatellaan ääriesimerkkinä Helsingin Kalasataman lähes pilvenpiirtäjämäistä asuintaloa, jonka pohjakerroksesta löytyvät päivittäistavarakaupat ja paljon muutakin. Siellä asuva ikäihminen voi painaa hissin nappia ja käydä aamutohveleissaan hakemassa tölkin maitoa, tai päivän päätteksi vaikkapa nauttia kolmen lajin illallisesta. Mihin Kalasatamassa tarvitaan kotihoitoa? Lääkkeiden annosteluun ja yleisen henkisen hyvinvoinnin varmistamiseen. Kiinteistön huollostakin vastaa taloyhtiö.

Sitten kun Kalasatamassa ei enää pärjää, on kunto jo perin heikko, ja on aika siirtyä tehostettuun palveluasumiseen eli aiemmalta nimeltään vanhainkotiin, jossa hoito toimii 24/7. Tällaisessa ympäristössä ei asukas pääse ilman valvontaa enää liikkumaan laitoksen ulkopuolelle. Kauniisti sanoen turvalliseen ympäristöön, rumasti sanoen lukkojen taakse.

Miten on asianlaita toisessa ääriesimerkissä, maalaistalossa, jossa isäntä on kuollut ja leski jatkaa asumista. Jos talon hoito kuului edesmenneelle isännälle (kuten yleensä lienee tapana), miten leski selviytyy lumien auraamisesta, vesikattojen tarkistamisista tai vaikkapa vesi- ja jätevesijärjestelmiin liittyvistä haasteista? Lienee aika siirtyä helpompaan ympäristöön – mutta minne??

Vihdin kunta tarjoaa kotihoidon jälkeen vain tehostettua palveluasumista. Siis suljettua vanhainkotia. Lähes kaikkialla muualla Suomessa kunnat tarjoavat myös välimallin, eli tuettua asumista ympäristössä, jossa ikäihminen voi vapaasta tulla ja mennä – ja silti saa apua silloin kun tarvitsee.

Yksityisten palvelutarjoajien kautta tämä on mahdollista Nummelassakin, mutta kunta ei sitä tue. Kaikki täytyy kaivaa asukkaan omista varoista – jos täppiä löytyy niin hyvä, mutta useimmille tulee hinta esteeksi. Tietty poliittinen populismi voisi puhua eriarvoistumisesta, mutta minä sanon että ikäihmiset ovat elämänsä aikana ansainneet mukavan vanhuuden, jokainen, ihan kaikki.

Kustannukset?

Se ikäihminen, joka voisi vielä pärjätä tuetun asumisen talossa, joutuu kunnalle kalliiseeen ja itselle epämukavaan laitoshoitoon. Säästöjä syntyisi välimuotoja kehittämällä. Toinen taloudenpitoa hämärtävä seikka on tehostetun palveluasumisen kapasitetti, joka ei riitä Vihdissä alkuunkaan. Jonot ovat pitkiä, usein puolikin vuotta. Niiden ikäihmisten, joille ei muuta paikkaa löydy, kohtalona on makuuttaminen terveyskeskuksen vuodeosastolla, mikä puolestaan jonouttaa terveyskeskukseen Lohjan aluesairaalasta siirrettäviä potilaita. (Puhumattakaan siitä, että vuodeosastolla vietetty aika laitostaa ikäihmisen siihen kuntoon, ettei paluuta normaaliin enää ole.)

Tähän päädyin, kun asiaa aikani seurasin: Lohjan aluesairaalan kustannukset eivät mene ikäihmisten palveluista, vaan ne näkyvät terveydenhuollon kustannuksina, vaikka jonoa pidentäisikin ikäihmisten palvelu. Terveydenhuollon budjetti saa ylittyä, vanhustenhuollon budjetti ei. Numeroina ja raporteissa kaikki näyttää hyvältä: kukin on hoitanut oman tonttinsa. Rahaa kuitenkin palaa tarpeettomasti (koska sairaala on majoituspaikkana kallis – kunnan veronmaksajat senkin viime kädessä kustantavat), ja myös ikäihmiset kärsivät.

Selittäisikö ikäihmisten palvelujen piilotuki terveydenhuollon momentilta sitä näennäisen alhaista 218 euron kustannusta, jolla Vihti ikäihmisten palveluja tarjoaa? Verrattuna suomalaiseen keskiarvoon 818 euroa siis. Tällöin kolmen neljäsosan säästö ikäihmisten palveluissa olisi epätavanomaista budjettikikkailua, jossa valtaosa rahoista hivutetaan muualta. Käsityksen vääristymän suuruusluokasta saa, kun kertoo poikkeaman keskiarvosta (600e) kunnan asukasluvulla (30000): tulos on 18 miljoonaa vuodessa.

Jos näin on, asia kaipaa pikimmiten remonttia: vain valvottuja rahavirtoja voidaan kohdentaa kuntalaisten haluamalla tavalla.

2 thoughts on “Ei varaa vanhuksiin?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *