Ovelia kysymyksiä

Vastaaminen ei ole aina helppoa. Otteita eräästä vaalikoneesta:

”Kuntani pitää edistää oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden kotoutumista.”

Tämä kysymys toistui eri vaalikoneissa eri muodoissansa. Äkkiseltään kysymys kuulostaa siltä, tahtooko ehdokas kuntaan lisää turvapaikanhakijoita vai ei. Mutta kun sitä tarkemmin lukee, niin oleskeluluvathan on jo myönnetty, ja kyse on hakijoiden sopeuttamisesta osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Loppupeleissä kyse on siitä, tahdotaanko välttää yhteiskunnan ulkopuolisten etnisten ryhmien syntyminen.

”Kuntani pitää järjestää liputus Pride-tapahtuman kunniaksi.”

Tämä kysymys voidaan tulkita kannanotoksi seksuaalivähemmistöjen puolesta, mutta taaskin: juuri sitä ei kysytä. Kysytään liputtamisesta. Ymmärrän liputuksen kansallisesti tai paikallisesti merkittävien tapahtumien kunniaksi. Samalla ymmärrän seksuaalivähemmistöjä. Mutta en ymmärrä liputusta seksuaalivähemmistöjen järjestämän tapahtuman kunniaksi. Kysyjä lieneekin savolainen, koskapa siirtää vastuun kuulijalle.

”Autoilun tarpeet on asetettava kävelyn ja pyöräilyn tarpeiden edelle myös taajamissa.”

Ajatellaan Helsinkiä: Pyhitetäänkö Elielinaukio kävelylle ja pyöräilylle? Varataanko kaupunkibulevardeilta tilaa kevyelle liikenteelle? Kavennetaanko Hämeentietä? Mutta vihtiläisiin taajamiin kysymys ei sovi, koska tilaa on. Noin yleensä, olen sitä mieltä että samalla väylällä on turvallista liikkua vain suunnilleen samanpainoista ja -nopeuksista liikennettä. Kevyen liikenteen eriyttäminen pyörä- ja jalankulkuteille on perusteltua, ja Vihdissä erityisesti taajamien välinen tieverkko soveltuu pyöräilylle ja kävelylle luvattoman heikosti. Penkereet ovat kapeita ja kuudenkympin alueella paahdetaan toisinaan toistasataa – otetaanpa esimerkiksi vaikkapa Nurmijärventie… mene sinne sitten fillarin tai koiran kanssa.

”Kuntani pitäisi ostaa enemmän palveluja yksityiseltä sektorilta.”

Varsinainen Kokoomus-kysymys tämä. Ei ole itseisarvo se, tuottaako palvelun yksityinen vai julkinen sektori, kunhan palvelun laatu ja hinta kohtaavat. Pienet toimijat pystyvät useimmiten tuottamaan palveluja laadukkaasti ja kustannustehokkaasti: Runsas joukko pieniä toimijoita takaa markkinoiden toimivuuden, mikä on arvo sinänsä. Harvalukuinen määrä suuria toimijoita (mukaan lukien julkinen sektori) sen sijaan asettaa ennen pitkää hinta- ja laatutason mieleiseksensä, eikä se ole kenenkään etu.

”Asuinalueiden eriarvoistumista pitää kunnassani estää sijoittamalla vuokra-asuntoja myös ns. paremmille alueille, joissa asuu hyvätuloisia.”

Tässä oli sekä kysymys (vuokra-asuntojen sijoittaminen n.s. paremmille alueille) että perustelu (eriarvoitumisen estäminen) samassa. Kumman kanssa siis pitäisi olla joko samaa tai eri mieltä? Jos puhutaan eri asumismuotojen sekoittamisesta keskenään, niin sellainen usein luo viihtyisiä yhteisöjä, esimerkkinä vaikkapa alkuperäinen Tapiola. Mainoslehtisiä jakaessani tajusin, että juuri sama tekee kirkonkylästä niin kivan. Kyllä Vihdissäkin osataan kaavoittaa yhtä hyvin – Tunnin junan asemasta voidaan tehdä asukkaiden paratiisi. Mutta kysymyksen perustelu… ja ”hyvätuloiset”… hyvää päivää: olin lopulta ehdottomasti eri mieltä, koska punavärillä oli kyllästetty muutoin hyvä kysymys.

”Kotikuntani kuuntelee asukkaitaan päätöksenteossa riittävästi.”

Kuuntelisi paremmin, jos asukkaat saisivat päätöksenteon tausta-aineistoja helposti nähtävilleen. Faktatietojen puuttuessa ei keskustelusta tietenkään tule tasaveroista. Toki somessa voi mölistä tietämättömänäkin, mutta siitä nyt ei hyvä tule. Kannatan siis avointa dataa.

”Kannatan Kittilään suunniteltuja tuulivoimaloita.”

Kyllä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *